Kawasakin ruusu / Kawasaki rose

 

Kawasakin ruusu

Kawasakin ruusu on yksi suosikkiorigameistani. Täytyi ihan tarkistaa, enkö tosiaan ole laittanut sitä vielä tänne. 

Tein ensimmäisen ruusuni kultturikeskus Caisan origamityöpajassa,  pian sen jälkeen kun olin löytänyt origamiharrastuksen. Ehdin mukaan kevään viimeiseen pajaan, jossa oli otettu ohjelmaan jonkinlaisena vuoden huipentumana Kawasakin ruusu.  Ilokseni pysyin mukana, ja onnistuin vielä toistamaan mallin kotona.  Kirjoitin silloin itselleni teko-ohjeet muistiin. Harkitsin ohjeiden postaamista tänne, mutta ruusun tekeminen pelkästään sanallisten ohjeiden perusteella olisi kutakuinkin mahdotonta, joten luovuin ajatuksesta.  Muistin tukena ne toimivat silloin kun ruusun on jo kerran tehnyt. 

Malli opetettiin minulle nimellä Kawasakin ruusu. En ole löytänyt juuri tämän ruusun ohjeita mistään, mutta netistä löytyy samalla nimellä toisenlaiset ohjeet, joissa on samoja piirteitä. Otaksun, että tämän mallin on suunnitellut sama Toshikazu Kawasaki.

Ruusu taitellaan perinteisen origamin sääntöjen mukaisesti neliömäisestä paperista, saksia käyttämättä.  Tein punaisen ruusun molemmilta puoliltaan värillisestä paperista.  Viimeisessä kuvassa näkyvä keltainen ruusu on tehty perinteisestä yksipuolisesta origamipaperista.

Alkuun työ ei tunnu etenevän mihinkään, sillä kaikki tehdyt taitokset avataan.  Ensimmäisen vaiheen tarkoitus onkin luoda joukko aputaitoksia, joita sitten käytetään hyväksi myöhemmin.

Kawasaki rose is one of my all-time favourite origami models. I learned it in an origami workshop in Helsinki.   The model was taught under the name "Kawasaki rose".  I have not found instructions for this exact model anywhere, although there are other models under the same same. I am assuming this is just another variation, and the designer is the same Toshikazu Kawasaki.

The rose is folded from a single square sheet of paper, according to rules of traditional origami, without scissors.  At the beginning progress seems slow, as all folds are undone.

Seuraavassa vaiheessa paperi ikäänkuin kierretään spiraaliksi aputaitoksia pitkin. Nyt ruusu alkaa muotoutua.

In the next phase the paper is turned into spiral-like form using the existing folds.  The rose is beginning to take shape.

Olen tehnyt näitä ruusuja varmaan kymmeniä, mutta seuraavien vaiheiden palauttaminen mieleen tauon jälkeen ei olisi onnistunut ilman kirjoittamiani muistiinpanoja. Kukin kulma taitellaan monimutkaisella tavalla johon sisältyy "mökki", kolmiomainen rakenne.

En lakkaa ihastelemasta viimeistä vaihetta, jossa ruusu puristetaan kasaan ja avoimet kärjet lukitaan yhteen.  Siitä osasta, josta ruusun teriö näytti olevan muodostumassa, tuleekin kukan pohja, ja alapuolesta tulee itse ruusu. Se yllättää minut joka kerta.  Kolmannessa kuvassa on melkein valmis ruusu.  Se näyttää vielä aika vaatimattomalta.

I must have done tens of these roses. Still I had to rely on the notes I wrote for myself after the workshop, when I did the rose again after a break, as the folding pattern is quite complicated.

The last step never ceases to amaze me.  The part that one expects to become the blossom, actually becomes the bottom, and the actual blossom appears on the opposite side. It surprises me every time.

The third photo shows the rose is semi-final shape.

Viimeisenä vaiheena terälehdet availlaan, ja kun kärkiä vielä hiukan kääntää ulospäin, - simsalabim - ihastuttava ruusu on valmis.

The leaves are opened and curved slightly with fingers.  Here is the final Kawasaki rose.

Kumihimo 3

Sain rakkaaltani syntymäpäivälahjaksi Beth Kempin uuden kirjan "Kumihimo". Siitä opin timanttipunoksen ja tupsun käytön päättelytekniikkana, joita molempia käytän tässä seuraavassa työssä.

Tässä on siis hieman monimutkaisempi kumihimopunos, joka on punottu kuudestatoista langasta. Käytin sinistä ja valkoista kirjontalankaa. Värien järjestys alkuasetelmassa määrää muodostuvan kuvion. Kuvan asetelma tuottaa lähikuvassa näkyvän "timanttikuvion". Siirrot menevät "ylhäältä oikealta alas oikealle, alhaalta vasemmalta ylös vasemmalle',
samalla tavalla kuin 8 säikeen peruspunoksessakin.  Siirtoparin jälkeen levyä kierretään 45 astetta vastapäivään, ja sama kuvio toistuu.



Langat ovat siirtoparien välissä pareittain vastakkain, mutta kuvan tilanteessa olen jättänyt siirron ikäänkuin kesken. Niin teen aina kun lasken työn käsistäni, jotta tiedän missä kohtaa olen menossa. Kuvassa olen siis viimeksi siirtänyt sinisen langan välistä 51-52 väliin 33-34. Seuraavaksi on lähdössä sininen lanka välistä 35-36 väliin 49-50.

Päättelin valmiin punoksen tupsulla. Kuvan ottamisen jälkeen punos päätyi perheen nuorelle partiolaiselle solmuharjoittelunaruksi.

16 säikeellä punominen ei ollut juurikaan vaikeampaa kuin kahdeksalla. Pienempi kierto lankaparien välillä teki punomisesta jopa sujuvamman tuntuista.

I got for birthday Beth Kemp's new Kumihimo book.  The diamond pattern and the tassel used in this work are both from this book.

Here is a Kumihimo braid made with 16 threads. I used blue and white embroidery thread. Different arrangements of colours in the starting position give rise to different patterns. The one above leads to the "diamond" pattern of the first photo. The moves go "from upper right to lower right, from lower left to upper left."  The disk is turned by 45 degrees between moves.  

Between pairs of moves the threads are arranged in pairs. The photo shows the disk halfway through a pair of moves. I always leave the disk in such position when letting it out of my hands, so I know exactly where I was.  Here I have just moved the blue thread from slot 51-52 to 33-34. The next move will bring the blue thread from 35-36 to 49-50.

I finished the braid with a tassel. The young scout of the family is using the braid is for practicing knots.

Braiding with 16 threads was not any more difficult than with 8 threads.  The smaller rotation between threads gave a nice smooth feeling to the work.

Reference:
Beth Kemp: Kumihimo - Japanilainen punonta
(Twist, Turn & Tie: 50 Japanese Braids)

Kumihimo 2

Tein tyttärelleni kumihimotekniikalla kaulakorun. Tekniikka on sama kuin punavalkoisessa ketjussa jonka esittelin aikaisemmin, mutta nyt käytin neljää eri väriä. Kulutin jonkin verran aikaa hyvän väriyhdistelmän hakemiseen.  Tummansininen väri korostaa vaaleampia sävyjä.  Koru sulkeutuu magneettilukolla. 

Tyttären kaverit ovat jo pyytäneet samanlaisia itselleen. 

I made a necklace for my daughter with Kumihimo braiding technique.  The technique is the same I used for the red-white chain in my earlier post, only this time I used four colours. I spent some time looking for a good combination. The dark blue brings out the lighter colours.  The necklace has a magnetic lock. 

Daughter's friends have already asked for similar necklaces for themselves.

Pallo / ball

Nämä siniset "pallot" on taiteltu 30 cm x 7 cm paperisuikaleesta.  Käytin yksiväristä kohokuvioitua paperia.  Kirja luokittelee mallin vaikeustasolle 2 asteikolla 1-5. Itse olisin antanut ainakin 3 pistettä.  

Suikaleeseen tehdään ensin sarja samanlaisina toistuvia esitaitoksia.  Käden ulottuvilla sattui olemaan kitaran plektra, jonka nappasin avuksi. Se osoittautui loistavaksi apuvälineeksi taitosten painamiseen teräviksi. Aiemmin olin käyttänyt tähän tarkoitukseen sormustinta.

The blue balls are folded from a 30 cm x 7 cm slip of paper.  The book rates the difficulty of model as 2, on the scale from 1 to 5.  I would have given at least 3 points.

The folding begins with a sequence of preparatory folds. I found that a guitar pick is an excellent tool for making sharp folds.  

Reference:

Ashley Wood: Opettele origamitaitajaksi

Kumihimo

Erkaudun nyt hieman blogin alkuperäisestä otsikosta, mutta japanilaisessa käsityötaiteessa pysytään edelleen. Sattuman ansiosta pääsin tutustumaan tähän uuteen käsityötekniikkaan.   Ostimme miehen kanssa toisillemme joululahjaksi saman Juice Leskisen elämäkerran. Joulun jälkeen jonotin sitten kirjakauppassa vaihtamassa ylimääräistä kappaletta. Nappasin käsityöhyllystä tilalle kirjan "The Knotting & Braiding Bible".  Puolet kirjasta on omistettu japanilaiselle punontatekniikalle, jolla on suomalaisittain hupaisa nimi "kumihimo", joka kirjan mukaan tarkoittaa "yhteenkoottuja lankoja". Kuvassa on siis ensimmäinen tällä tekniikalla punomani ketju.

This is not origami, but Japanese art all the same.  Accidentally I gave to my husband for Christmas the same book I got from him.  Back to the bookstore I went, and exchanged the extra copy for something I randomly picked from the crafts section, "The Knotting and Braiding Bible".  The second half of the book is dedicated to the Japanese braiding technique "kumihimo".  The chain in the first photo is my first attempt with this technique. According to the book, "kumihimo" in Japanese means "gathered threads", but for Finnish ears it has a funny sound, since in Finnish the same word means "lust for rubber".

Toisessa kuvassa on Sinellistä hankittu kumihimolevy ja alkuvaiheessa oleva punos. Homma toimii suunnilleen näin: Langat kulkevat levyn keskeltä reunoilla oleviin koloihin.  Niitä siirretään toistensa yli kolosta koloon tietyn kuvion mukaisesti.  Nauhat kietoutuvat yhteen levyn keskellä, ja valmis punos tulee ulos keskellä olevasta aukosta. 

Punavalkoisen punoksen materiaalina on paksu satiininauha, "rotanhäntä".  Siitä syntyi punos varsin nopeasti. Kiinnitin korulukot päihin liimaamalla.

Viimeisen kuvan punos on tehty samalla tekniikalla, mutta materiaalina tällä kertaa ohuempi kirjontalanka. Tämän ketjun tekemiseen menikin jo useampi ilta.

The second photo shows a kumihimo plate. The cords are moved from one slot to another according to given pattern. The finished braid comes out through the centre hole.

I made the red-white braid from thick satin cord called "rattail".  The chain in the last photo was done with the same technique, but from much thinner embroidery thread. This took a lot longer to make. I attached the metal end caps with glue.

Reference: Dorothy Wood: The Knotting & Braiding Bible.

Korttikotelo / card holder

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2015:  Aktivoin uudelleen origamiblogini.

Tässä pieni verryttelytyö. Lapseni nalle (!) tarvitsi käyntikorttikotelon, tottakai.  Tein siis sarjan erikokoisia, joista nalle sai valita tarkoituksiinsa sopivimman. Takana on täysikokoinen korttikotelo, etualalla nallea varten tehty sarja. 

My promise for year 2015: I will re-activate my origami blog.

I start with a little warm-up. The teddy bear of my daughter (!) needed a business card holder.   I made a series of card holders of different sizes,  so that she (the bear) could choose the right size.  

Here they are, with a full-sized one in the background.

Nalle valitsi keskimmmäisen. 

The bear chose the middle-sized one.

Joulutähti / Christmas Star

Hankin joulutähtipaketin vuosi sitten. Ostopaikka saattoi olla Suomalainen Kirjakauppa. Silloin se jäi laatikon pohjalle, mutta nyt joululomalla inspiroiduin viimein kokoamaan sen. Pakkaukseen kuului ohjeiden lisäksi tarvittavat materiaalit, 32 arkkia punaista paperia. Itse malliin kului 30 arkkia, joten kaksi arkkia jäi harjoittelu- ja sähläysvaraa. Se olikin tarpeen, sillä taittelin heti toisen modulin väärin päin, niin että paperin himmeä puoli tuli esille modulin kärkeen jossa oli tarkoitus olla kiiltävämpi puoli.

Tähti muodostuu 30 identtisestä modulista, jotka kiinnitetään toisiinsa pujottelemalla, ilman liimaa. Geometria oli minulle tuttu aiemmista modulitöistä, enkä seurannut ohjeita enää kahden ensimmäisen modulin yhdistämisen jälkeen.

Ensimmäinen taitteluyritys ei luvannut hyvää. Materiaali muistutti enemmän muovia kuin paperia, eikä muutenkaan ollut ollenkaan niin kauniin kiiltävää kuin pakkauksen kuvassa. Ikävintä oli, että paperi murtui taitettaessa niin, että taitoskohtaan syntyi selvä valkoinen viiru, yleensä huonom origamipaperin merkki. Osaset pysyivät kuitenkin koossa murtumisesta huolimatta, ja kokoamisvaiheessa muovimainen materiaali osoittautui helpoksi käsitellä.

Lopputulos ei ole hassumpi. 

I bought the star set a year ago, but left it waiting by then. On this Christmas holiday I got around to building it.  The package contained instructions and 32 sheets of red glossy paper, 30 for the model and two spare ones for practising. The spare ones turned out to be valuable, since I folded the second module the wrong way so that the glossy and matt sides of the paper were visible at wrong places.

The model is put together from 30 identical modules, attached without glue.  I knew the geometry from my earlier module works, and did not follow the written instructions after having attached the first pair.

The first try was not promising. The material was more like plastic than paper, and not as glossy as on the cover photo. The material broke on folding, leaving a clear white mark along the fold, usually a sign of bad-quality origami paper.  However, when I started attaching the modules I noticed that the plastic-material was easy to handle. The final model does not look bad at all.